You are here

Tulevaisuus

Aalto-yliopiston seminaari: Avoin data pitää vielä yhdistää


Yhteiskunta tuottaa valtavasti tietoa, joka kannattaisi avata muillekin kuin sen alkuperäisille tarvitsijoille jalostettavaksi.

- Enää ei ole tarvetta periaatekeskusteluun, vaan nyt on pantava toimeksi. Näin sanovat Julkinen data -oppaan kirjoittajat Antti Poikola, Petri Kola ja Kari A. Hintikka.

Avoin data kiinnostaa laajasti - sen osoitti myös Aalto-yliopiston 26.3. järjestämä seminaaritilaisuus, jossa datan avaamisesta ja linkittämisestä keskusteltiin sekä hallinnon että tutkijoiden ja palvelujen kehittäjien näkökulmasta.

Antti Poikola muistutti puheenvuorossaan, että ensimmäinen askel datan avaamiseen on kertoa sen olemassaolosta (video).

Professori Eero Hyvönen Aalto-yliopistosta nosti rimaa: avoin data ei vielä riitä, se täytyy myös järjestää. Hän FinnONTO tuo Suomeen kansallisen sisältöinfrastruktuurin, käsitteiden verkon. Semanttisen webin asiantuntija, tutkija Kim Viljanen Aalto-yliopistosta kuvasi käytännössä, miten linked data -aineistoja tuotetaan ja julkaistaan eli miten RDFa toimii.

- Kukaan ei maininnut vielä sitä että hakukoneet ovat alkaneet hyödyntämään RDFa -tietoa web-sivuilla hakutulosten rikastamiseen. Näin ollen Linked Datan julkaiseminen on myös hakukoneoptimointia, huomautti yleisön joukossa istunut Henrik Bergius tässä vaiheessa Qaikun #seminaarikannu-kanavalle, jossa osa paikalla olijoista ja usea muu kävi keskustelua tilaisuuden aiheista.

Haasteelliselta ja monimutkaiselta kuulostava semanttinen web saattaa toisaalta nostaa kynnystä datavarantojen julkaisemiseen. Loppukeskustelussa joku yleisöstä huomauttikin mielummin ottavansa tiedot sisältävän excel-taulukon nyt kuin lupauksen semanttisen webin sääntöjen mukaan julkaistusta tiedosta kahden vuoden kuluttua. Samoilla linjoilla oli julkaisujärjestelmiä kehittänyt Jouni Mäkeläinen Twinkle Oy:stä, jonka kanssa puin seminaarin antia taksissa (kuuntele audio).

Listen!


Lataa opas: julkinendata.fi (PDF)

Aiheesta aiemmin: Data kuuluu kansalle - mutta mitä sillä voisi tehdä?

Lisätty todellisuus - merkkejä ilmassa

Lisätty todellisuus, augmented reality, on monelle eilisen tulevaisuutta. Datakypärät ja infografiikka heijastettuna suojapleksiin tai suoraan verkkokalvolle tuntuvat tieteishömpältä. Lelupakkauksen koodin asettelu webbikameran eteen ja erillisen ohjelmiston asentaminen koneelle virtuaalista aurinkolasisovitusta varten tuntuvat aivan liian työläältä lyödäkseen läpi kuluttajan arjessa.

Samaan aikaan pienellä ruudulla todellisuutta rikastava informaatio kulkee mukana arkisesti. Sosiaalisen mobiilin webin käyttäjille lisätty todellisuus on sijaintitiedolla höystettyä kaveriuutisten virtaa. Esimerkiksi tänään Vierityspalkki-blogin toimituskokouksessa ensimmäiseksi puhutti Foursquare (katso video). Aki Björklund tunnustautui heavy useriksi. Erään tulkinnan mukaan Foursquare on oman reviirin merkkaamista.

Lisätty todellisuus, augmented reality, on kymmenisen vuotta viehättänyt teknologiasta ja tulevaisuudesta kiinnostuneita mahdollisuuksien kirjolla. Toki toteutuksiakin on nähty, ks. esim. Augmented Reality Overview ja 35 Awesome Augmented Reality Examples.

Scifiä on kirjoitettu aiheesta kunnon lukulistaksi. Täytyy myöntää, että Vernor Vingen Rainbows Endissä käyttämä käsite "wearing" on uskottava: että dataa ei haeta verkosta kankeasti ruudun edessä istuen ja hiirellä klikkaillen, vaan vaatteisiin kytketyn eleohjattavan käyttöliittymän avulla muille näkymättömästi omia median kerroksia selaten.

Tätä odotellessa on tyytyminen nyt saatavilla oleviin toteutuksiin, kuten Layar Reality Browser valikoiduille älypuhelinkäyttöjärjestelmille (Android, iPhone).

Kotimainen startup-yritys Thinglink kehittää design-painotteisille aikakauslehdille työkalua, jolla lehdessä esiteltävistä tuotteista saisi esiin lisätietoa. Ulla-Maaria Engeström kertoi kehitteillä olevasta palvelusta maanantaina YLEn sosiaalisen median seminaarissa (ks. video, ajassa 1:29)

Lisättyä todellisuutta tullaan näkemään hyöty- ja viihdepalveluissa ja markkinoinnissa, sen pariin tullaan joko webbikameran avulla tai kännykällä, ja navigaatioon tarvitaan jokin koodi tai kuvio, joka toimii linkkinä.

Missä määrin tavallisten mediakäyttäjien kielenkäytössä koskaan vilahtaa termi "lisätty" todelllisuus on eri asia - veikkaan, että termi jää ammattilaisen sanastoon ja kuluttajat kokevat toteutukset niiden sisällön ja käyttökontekstin mukaisesti.

Lisäys: Keskustelua aiheesta Qaikussa.

Journalismi uudistuu pienin askelin ja kokeiluja tekemällä

Tuija Aalto from Netprofile Finland Oy on Vimeo.

Pokkasin viime viikolla Innovaatiojournalismin seuran FINJOn vuotuisessa Innovaatiokide-palkintogaalassa pienen palkinnon minäkin. Seura antoi tunnustusta journalismin uudistamisesta. Aiheen tähän antoivat erinäiset kokeilut kuten juttu Tero Heiskanen kehottaa varautumaan rahatalouden muutokseen, jossa itse jutun tekoprosessikin oli avoin, siihen saattoi tulla mukaan Skype-konferenssipuheluun liittymällä tai kuunnella meneillään olevan keskustelun suorana nettiradiolähetyksenä Striimi.netistä.

Kokosin ydinkohdat tapauksesta opetusmateriaaliksi SOMA1-pilottikoulutukseen helmikuussa. Kirjoitin aiheesta tuoreeltaan myös työblogissa.

(SOMAkoulutukset muuten jatkuvat syksyllä - tai ellet halua maksaa Metropolialle kurssista, järjestä itse oma, tässä formaatti vapaasti kopioitavaksi).

Nähdäkseni avoimen jutunteon onnistumisen elementit olivat työkaluosaaminen, verkostot ja tilannetaju. Kaikki taitoja, joita voi harjoittaa vain yhdessä tekemällä.

On muitakin, jotka uskovat, että avoin jutunteko on tulevaisuuden journalismia ja journalismin tulevaisuutta - ks. esim. Jouni Junkkaalan kirjoitus Mitä järkeä oli avata jutunteko verkkoyhteisölle?.

Pages

Subscribe to RSS - Tulevaisuus