You are here

Maine

Klout riski alaikäisten yksityisyyden suojalle?

Pam Moore listaa Social Media Today -blogissa useita moitittavia menettelytapoja, joita nettivaikuttavuusmittari Klout harjoittaa pyrkiessään tunnistamaan verkosta eri aiheiden vaikuttajia (Why I Deleted My Klout Profile)

Klout kerää dataa sinne tilin tehneiden Twitterin ja Facebookin käyttäjien verkostoista. Se ei siis ainoastaan kerää tietoa itse omasta tahdostaan rekisteröityneistä vaan ihmisistä näiden ympärillä.

Olen ollut kiinnostunut mahdollisuuksista mitata erilaista nettivaikuttavuutta, ja tutkinut aktiivisesti Kloutia useiden kuukausien ajan:

Nyt katson ne tutkimukset toistaiseksi tehdyiksi ja poistan oman Klout-tilini. Lämmin kiitos kaikille, jotka olette käyttäneet aikaanne palvelun ominaisuuksien tutkailemisen kanssani ja "K+"-pelailuun ja jakaneet ajatuksianne!

Klout, Quora ja muut mainemittarit punnitsevat, kenen sana painaa

Online-maineenhallinta käy hienojakoisemmaksi. Karkea kaverien tai seuraajien määrä ei riitä, kun arvioidaan yksilön vaikutusvaltaa verkossa. Tiedon tarvitsijat kuten markkinoijat haluavat löytää juuri ne, joilla on vertaistensa luottamus tiettyjen aihealueiden tuntijoina.

Tällaista dataa alkaa olla saatavilla paitsi suurten firmojen tiedonlouhijoiden omissa holveissa (kirjoitin IBM:n tutkimuksista taannoin) myös kuluttajille näkyvinä piirteinä nettipalveluissa.

Esimerkiksi Quorassa voi perustella omaa pätevyyttään vastaamaan tiettyjen aihealueiden kysymyksiin. Parhaat vastaajat rankataan kollektiivisesti.

Klout on esimerkki monista mainepuntareista, jotka laskevat sille luovutetun tiedon perusteella, millaista on käyttäjän vuorovaikutus - tuleeko re-tweettejä, huomataanko repliikit. Käyttäjän profiilissa esitetään aihealueet, joilla Kloutin algoritmi uskoo henkilön olevan vaikutusvaltainen.

Journalistit kaipaavat luotettavia keinoja nopeasti seuloa huomionarvoiset viestit sosiaalisen median informaatiovirroista.

NPR:n vanhempi strategi Andy Carvin kaipaa vaskoolia, jolla huuhtoa esiin kultahipun ryönän seasta - potentiaalisen silminnäkijän @-viestin tai meemin alkulähteen (Nieman Lab: From @-reply triage to journalistic meme-tracking: How NPR may scale Andy Carvin’s Twitter curation").

Verkkovaikuttavuuden nostaminen pöydälle on toki kaksipiippuinen asia. Siihen voi suhtautua naiivin myönteisesti, kuten Kloutin perustaja Joe Fernandez New York Timesin jutussa (Got Twitter? You’ve Been Scored, via)

"“For the first time, we’re all on an even playing field,” said Joe , the chief executive and co-founder of Klout. “For the first time, -- It’s what you say and how you say it.”

Vaikuttavuusmittarointi auttaa myös synnyttämään eriarvoisuutta, jos huomiotaloudessa taitavat voivat hankkia etuuksia itselleen tavallisten kuluttajien kustannuksella.

Nevadalaishotelli esimerkiksi haravoi potentiaalisia VIP-asiakkaita Kloutista, kertoo Fast Company (Does Social Media Have A Return On Investment?).

Katso myös

Salla Laaksonen: "On helpompaa olla hyvä kuin näyttää hyvältä"

Hyvä maine on emotionaalista vetovoimaa. Tämä voidaan nyt todistaa neurofysiologisesti. Digital Reputation - projektin tutkimuksessa koehenkilöt saivat mittauselektrodit sormiinsa kämmenten hikoilua tarkkailemaan ja päähänsä aivosähkökäyrän rekisteröimiseksi. Myönteistä tai kielteistä tunnetilaa mitattiin lisäksi kasvojen lihaksista elektromyogafian keinoin. Orbicularis oculi, silmänympäryslihas, näet aktivoituu, jos koehenkilö hymyilee aidosti.

Ammattilaisten analyysi painottaa pelkoja

Maineen rakentuminen digitaalisessa, sosiaalisessa julkisuudessa on vain osittain organisaation viestintätoimen tai maineenhallinnan käsissä.

- On helpompaa olla hyvä kuin näyttää hyvältä, summasi tutkija Salla Laaksonen "Aineeton pääoma vaakalaudalla" -esityksessään (pdf).


(videotaltiot seminaarista Kurt Linderoosin Bambuserkanavalla). Laaksonen haastatteli 17 viestinnän ja riskienhallinnan ammattilaista saadakseen kuvan maineen rakentamisen koetuista eduista, mahdollisuuksista, kustannuksista ja riskeistä (benefits, opportunities, costs, risks).

Maineriski liittyy vahvasti tunteisiin. Sen laukaisee organisaation oma moka tai ulkoinen tekijä. Riskin toteutuminen huonontaa organisaation mainetta ja johtaa luottamuksen menettämiseen.

Digitaalisen julkisuuden etuja ovat nopeus ja laaja vaikutuspiiri. Hyville teoille on mahdollista saada näkyvyyttä. Hintana on digitaalisen julkisuuden sattumanvaraisuus. Sitä on vaikea hallita tai valvoa, ja yrittäminenkin vie henkilöresursseja.

Digitaalinen, sosiaalinen julkisuus on informaatiolabyrintti, josta mainetarinoita on vaikea löytää ja siellä leviävää väärää tietoa vaikea paikata. Katveeseen jäävät keskustelut, negatiivisen informaation ja tunteiden ylivalta, huhujen voima ja tahallinen mustamaalaus verkossa hirvittävät Laaksosen haastattelemia viestintäalan ammattilaisia.

Esimerkkejä maineriskitarinoista

Symmetria viehättää myös maineessa

Digital Reputation - hanke mittasi maineen vaikutusta neurofysiologisin menetelmin. Koehenkilöille näytettiin negatiivisia ja positiivisia uutisia mitatusti hyvä - ja huonomaineista yrityksistä.

Psykofysiologiset menetelmät tuottavat objektiivisempaa tietoa emotionaalisista reaktioista maineeseen verrattuna siihen, että luotettaisi koehenkilöiden kertomaan kokemukseen.

Hyvämaineiseen yritykseen liittyvä myönteinen uutinen hymyilytti. Positiiviset uutiset herättivät enemmän aitoa hymyä. Tutkijat yllätti, miten positiivinen reaktio koehenkilöillä oli myös siihen, että huonomaineisesta yrityksestä näytettiin huono uutinen. Samaten negatiiviset kommentit negatiivisessa uutisessa synnyttivät positivisen reaktion.

Hyvämaineista yritystä koskeva negatiivinen uutinen puolestaan herätti lähentymisreaktion. Aivan kuin kuluttaja tuntii myötätuntoa tai varautuisi puolustamaan yrityksen mainetta?

Negatiiviset uutiset saivat enemmän huomiota huolimatta yrityksen maineesta.

Huonolla toiminnalla hankittua huonoa mainetta on vaikea korjata, koska "epäsymmetrinen" tieto - hyvät uutiset huonomaineisista firmoista - aiheuttavat vastaanottajassa vireystilan putoamista - tietoa ei oteta niin valppaasti vastaan kuin yrityksen maineen kanssa linjassa olevaa tietoa.

Tekesin rahoittama DiRe -tutkimus on viestinnän professori Pekka Aulan mukaan uurtamassa kansainvälisestikin uusia uria tehdessään neurofysiologista mainetutkimusta.

Mitä organisaation maineelle siis voi tehdä?

Jo arkikokemus osoittaa, että verkossa koetaan vahvojakin tunnereaktioita organisaatioiden toiminnan vuoksi ja ne voivat kanavoitua monella tavalla - Seiska-lehtien kääntelykampanjasta tuotteiden boikotointiin.

Pahasti mokannutta yritystä halutaan rangaista - mutta itse jäin pohtimaan, miten rankaisijoista rekrytoitaisi rakentajia auttamaan yritystä kohti parempaa mainetta. Jeff Jarvis saarnaa tätä kriitikkojen kääntämistä auttajiksi kirjassaan "What Would Google Do", esimerkkinä tapaus "Dell Hell".

Subscribe to RSS - Maine