You are here

Digimedia

Ei kiirettä Google Plussan käyttöönotolla

Google Plus -kutsut odottavat monia lomiltaan palaavia tietotyöläisiä sähköpostissa. Pitäisikö työhönpaluun kiireistä lohkaista aimo lovi uuden palvelun opetteluun? Vain, jos ammattitaitoosi kuuluu nykyaikaisimpien verkkoviestintätyökalujen osaaminen. Tavan tietotyöläinen voi hyvin mielin jättää tähän uutuuspalveluun perehtymisen loppiaisen lumille.

Google Plussassa on hyvää se, että se tarjoaa joustavan julkaisumekaniikan julkisesta vaikka kahdenväliseen verkkoviestintään.

Toisaalta, voi Facebookissakin kirjoittaa kaikille julkisen muistiinpanon. Tommy Lindgrenin heinäkuinen mielipidekirjoitus on hyvä esimerkki siitä, miten vaikuttava teksti voi levitä laajalle.

Google Plus on Facebookia parempi työkalu tietyille rajatuille ryhmille viestimiseen. Facebookin kaverilistoja eivät kaikki ole viitsineet laatia.

Tekemällä kontakteistaan haluamansa piirit, voi luoda sähköpostijakelulistan. Viestiä lähetettäessä on tällöin ruksattava vaihtoehto, että jaettava viesti lähetetään myös niille piirissä oleville, jotka eivät ole tehneet Google+ -tiliä.

Hangoutit inspiroivat ja innostavat järjestämään livekohtaamisia verkossa (puhutaan jostakin juuri nyt juuri tällä porukalla) - joten jos avoin innovointi tai muu pienryhmävuorovaikutus verkossa sopii työhön tai harrastustoimintaan, Hangoutien käytön opettelu kannattaa ilman muuta.

Kaltaisiani internet-hippejä ilahduttaa, että Googlella oman datan ladattavuus taataan. Toivon että tämä muodostuu alan standardiksi ajan myötä.

Uuden palvelun käyttöliittymän ja toiminnallisuuksien opettelu vie aikaa ja resursseja. Jos aikaa opetella ei juuri nyt ole ja Facebook, Linkedin ja Twitter täyttävät jo olemassaolevat viestintätarpeet hyvin, voit aivan hyvin palata asiaan talvemmalla. Silloin suomalaiset käyttäjämäärätkin ovat isompia ja palvelun ominaisuudet mahdollisesti nykytilanteesta hieman kehittyneet.

Google+:n ja Facebookin eroja

  • Video: FB:ssä kahdenvälinen, Plussassa monenvälinen
  • Google Plussasta puuttuvat toistaiseksi organisaatioiden verkkoläsnäolon työkalut (vrt. Facebookin sivut)
  • Google Plussasta puuttuvat toistaiseksi Facebookissa keskeinen toiminto tapahtumailmoitukset ja ilmoittautuminen sekä sosiaalinen pelailu.
  • Google Plussasta puuttuvat luultavasti toistaiseksi enimmät vapaa-ajan ja ammatilliset kontaktisi

Lisäys: keskustelua artikkelista Google Plussassa

Uutiskeskustelu yhä vahvemmin puheenaiheiden luomista - myös toisten jutuilla

Merkittävä osuus netin uutissivustoihin saapuvasta liikenteestä tulee jo verkon suosituimpien yhteisöpalvelujen kautta. Saadakseen juttunsa jakoon on otsikoitava vetävästi, kirjoitettava kiinnostavasta aiheesta ja huolehdittava että julkaisutyökalussa on helpot jakonapit lukijalle.

Tein pienen kokeen Facebookissa jaettujen hallitusohjelmaa käsittelevien juttujen otoksella.

Toisen välineen julkaisemasta uutisesta saa sujuvasti puheenaiheen omaan verkkopalveluun. Talouselämän Olli Ainolan juttu Leniniläinen talousohjelma vie kokoomukselta hampaat suusta sai alkuperäisessä julkaisupaikassaan TE:n saitilla 43 kommenttia ja yli tuhat FB-jakoa. IS:n sitaattijuttu aiheesta (Talouselämä: Hallitusohjelma kuin Leninin kynästä) herutti peräti 89 kommenttia ja vielä pari sataa FB-jakoa.

Aamulehden juttu Kristilliset runnoi hallitusohjelmaan aborttipykälän sai joitakin kymmeniä kommentteja ja reilu 300 FB-jakoa Aamulehden saitilla ja reilusti yli 100 kommenttia ja 500 FB-jakoa Iltasanomien netissä.

Ei siis niin hätää olla ensimmäinen - paranneltu, terävöitetty juttu voi nousta suuremmaksi puheenaiheeksi netissä.

Nykyään, kun verkkolehdet osaavat jo linkittää toistensa juttuihin, uutisten löytäminen ja puheenaiheiden synnyttäminen voi sujua vuorovedoin - ja kaikki hyötyvät. Vaikuttaa niin elegantilta, että jokin vika tässä yhtälössä on oltava. Mitä te blogin lukijat tuumaatte isoimpien verkkolehtien nykyisistä otsikointi-, siteeraus- ja linkityskäytännöistä?

Salla Laaksonen: "On helpompaa olla hyvä kuin näyttää hyvältä"

Hyvä maine on emotionaalista vetovoimaa. Tämä voidaan nyt todistaa neurofysiologisesti. Digital Reputation - projektin tutkimuksessa koehenkilöt saivat mittauselektrodit sormiinsa kämmenten hikoilua tarkkailemaan ja päähänsä aivosähkökäyrän rekisteröimiseksi. Myönteistä tai kielteistä tunnetilaa mitattiin lisäksi kasvojen lihaksista elektromyogafian keinoin. Orbicularis oculi, silmänympäryslihas, näet aktivoituu, jos koehenkilö hymyilee aidosti.

Ammattilaisten analyysi painottaa pelkoja

Maineen rakentuminen digitaalisessa, sosiaalisessa julkisuudessa on vain osittain organisaation viestintätoimen tai maineenhallinnan käsissä.

- On helpompaa olla hyvä kuin näyttää hyvältä, summasi tutkija Salla Laaksonen "Aineeton pääoma vaakalaudalla" -esityksessään (pdf).


(videotaltiot seminaarista Kurt Linderoosin Bambuserkanavalla). Laaksonen haastatteli 17 viestinnän ja riskienhallinnan ammattilaista saadakseen kuvan maineen rakentamisen koetuista eduista, mahdollisuuksista, kustannuksista ja riskeistä (benefits, opportunities, costs, risks).

Maineriski liittyy vahvasti tunteisiin. Sen laukaisee organisaation oma moka tai ulkoinen tekijä. Riskin toteutuminen huonontaa organisaation mainetta ja johtaa luottamuksen menettämiseen.

Digitaalisen julkisuuden etuja ovat nopeus ja laaja vaikutuspiiri. Hyville teoille on mahdollista saada näkyvyyttä. Hintana on digitaalisen julkisuuden sattumanvaraisuus. Sitä on vaikea hallita tai valvoa, ja yrittäminenkin vie henkilöresursseja.

Digitaalinen, sosiaalinen julkisuus on informaatiolabyrintti, josta mainetarinoita on vaikea löytää ja siellä leviävää väärää tietoa vaikea paikata. Katveeseen jäävät keskustelut, negatiivisen informaation ja tunteiden ylivalta, huhujen voima ja tahallinen mustamaalaus verkossa hirvittävät Laaksosen haastattelemia viestintäalan ammattilaisia.

Esimerkkejä maineriskitarinoista

Symmetria viehättää myös maineessa

Digital Reputation - hanke mittasi maineen vaikutusta neurofysiologisin menetelmin. Koehenkilöille näytettiin negatiivisia ja positiivisia uutisia mitatusti hyvä - ja huonomaineista yrityksistä.

Psykofysiologiset menetelmät tuottavat objektiivisempaa tietoa emotionaalisista reaktioista maineeseen verrattuna siihen, että luotettaisi koehenkilöiden kertomaan kokemukseen.

Hyvämaineiseen yritykseen liittyvä myönteinen uutinen hymyilytti. Positiiviset uutiset herättivät enemmän aitoa hymyä. Tutkijat yllätti, miten positiivinen reaktio koehenkilöillä oli myös siihen, että huonomaineisesta yrityksestä näytettiin huono uutinen. Samaten negatiiviset kommentit negatiivisessa uutisessa synnyttivät positivisen reaktion.

Hyvämaineista yritystä koskeva negatiivinen uutinen puolestaan herätti lähentymisreaktion. Aivan kuin kuluttaja tuntii myötätuntoa tai varautuisi puolustamaan yrityksen mainetta?

Negatiiviset uutiset saivat enemmän huomiota huolimatta yrityksen maineesta.

Huonolla toiminnalla hankittua huonoa mainetta on vaikea korjata, koska "epäsymmetrinen" tieto - hyvät uutiset huonomaineisista firmoista - aiheuttavat vastaanottajassa vireystilan putoamista - tietoa ei oteta niin valppaasti vastaan kuin yrityksen maineen kanssa linjassa olevaa tietoa.

Tekesin rahoittama DiRe -tutkimus on viestinnän professori Pekka Aulan mukaan uurtamassa kansainvälisestikin uusia uria tehdessään neurofysiologista mainetutkimusta.

Mitä organisaation maineelle siis voi tehdä?

Jo arkikokemus osoittaa, että verkossa koetaan vahvojakin tunnereaktioita organisaatioiden toiminnan vuoksi ja ne voivat kanavoitua monella tavalla - Seiska-lehtien kääntelykampanjasta tuotteiden boikotointiin.

Pahasti mokannutta yritystä halutaan rangaista - mutta itse jäin pohtimaan, miten rankaisijoista rekrytoitaisi rakentajia auttamaan yritystä kohti parempaa mainetta. Jeff Jarvis saarnaa tätä kriitikkojen kääntämistä auttajiksi kirjassaan "What Would Google Do", esimerkkinä tapaus "Dell Hell".

Pages

Subscribe to RSS - Digimedia